Nykyisissä automalleissa pyritään monella tapaa urheilulliseen imagoon. 2000-luvun korimallit ovat usein matalia ja virtaviivaisia ja autoihin on asennettu leveät renkaat näyttävillä vanteilla.
Autojen virtaviivaisuus on mennyt niin pitkälle, että nykyään ei tavallisia henkilöautomerkkejä oikein enää tahdo erottaa toisistaan ulkomuotonsa perusteella. Toisin oli vielä 60-luvulla, jolloin kaukaa tunnisti missä menee Ford Anglia tai kuplavolkkari. Myös autojen suorituskyky on noussut, päästöjen ja polttoaineenkulutuksen kuitenkin vähetessä. Moottorin tilavuus on aika hyvä mittari suorituskyvylle, jos ei ymmärrä paljoakaan kilowateista tai hevosvoimista: se 2.0 -litrainen versio on se minkä haluat, jos haet nopeaa kiihtyvyyttä. Saman automallin 1.6 -litrainen ei yllä aivan samaan suorituskykyyn.Varsinaiset urheiluautot voidaan kuitenkin erottaa ”urheilullisista” muutaman kriteerin perusteella. Urheiluautot on tietysti suunniteltu antamaan hyvää kiihtyvyyttä ja korkeaa huippunopeutta. Usein niissä on vain kaksi istuinta ja ovea. Ajo-ominaisuudet ovat tärkeällä sijalla, samoin kuin hyvä ohjaustuntuma ja kevyt rakenne. Perheautoissa taas tärkeintä ovat turvallisuus, tilavuus, riittävä määrä istuinpaikkoja ja pieni polttoaineenkulutus. Perheautosta voidaan tehdä kuitenkin muotoilun osalta urheilullinen ja siinä voi olla huomattavasti tehoa. Muun muassa Mazda MX-5 on hyvä esimerkki tällaisesta urheilullisesta autosta.Jotkin merkit ovat imagonsa puolesta jo selvästi urheilullisia kuten saksalaiset Audi, BMW ja Mercedes Benz. BMW i8 urheiluhybridi onkin esimerkiksi mielenkiintoinen tapaus, koska vaikka voimanlähteenä on sähkömoottori ja 1.5-litrainen bensakone, pitää se sisällään kuitenkin 362 hevosvoimaa. Kiihtyvyys 0-100 km/h on noin viisi sekuntia.